torstai 18. elokuuta 2016

Unelmapaita unelmalangasta

"Ompa ihana lanka, voisitkohan tehdä tästä mulle villapaidan?" Harvinainen lause poikaystävän suusta, varmasti jokaisen neulojan kokemusten mukaan. Yleensä teen lankaostokseni yksin koska vaikka poikakaveri pitääkin villapaidoista, ei hänellä riitä hermot lankakaupassa hiplaamiseen ja värien mietiskelyyn. Tällä kertaa olimme kuitenkin Jyskissä ihan muilla asioilla ja kävellessämme lankaosaston läpi alkoi Svavar tunnustelemaan lankakerää alpakka-lankojen kasasta. Ihastus langan pehmeyteen oli niin suuri että sovittiin että teen siitä syksylle ihanan pehmeän ja kevyen villapaidan. Ja onhan sitä ilo tehdä, kun toinen oikein pyytää!





Lankavuorien kasvaessa kaipailin jotain sopivaa kassia neuletöiden erotteluun, ja sopivaan saumaan kävinkin kaverini kanssa Geysirillä. Olen samalla firmalla töissä, ja kaverin ostettua uuden koululaukun joka pakattiin Geysirin isoon kangaskassiin huokailin kassalla että olisipa ihana saada tuollainen iso kangaskassi myös, neuletöille. Kassatyöntekijä olikin tuttu ja sujautti minulle kassin myös! Nyt kassi on pyhitetty alpakka-paidan langoille, ja kylläpä ne mukavasti siinä kulkevatkin!






maanantai 15. elokuuta 2016

Puikoilla tällä hetkellä

Olen neulonut useita villapaitoja eri malleissa, mutta neulojan urani aikana olen tehnyt vain yhden villatakin. Kyseessä oli Muita Ihania-blogin "Pilven reunalla"-takki, seurasin ohjetta pilkuntarkasti koko tekoprosessin ajan. Tällä kertaa päätin kuitenkin tekaista ohjeen omasta päästäni ja odotan innolla mitä siitä tulee! Tämä projekti onkin tietynlainen "lankalaihis"-työ, sillä ostin vain neljä kerää lisää takkia varten: loput löytyi omasta lankavarastosta! Álafosslopi on paksumpaa kuin Léttlopi jota yleensä käytän, mutta takista tulee varmasti hyvin tarpeellinen tulevaa talvea ajatellen. Ilmat ovat alkaneet kylmetä jo ja tuulet voimistua, joten tässähän tulee ihan kiire neuloa jotain lämmikettä! 




Värien valinta työhön oli helppoa: olen jo pitkään halunnut sinapinkeltaisen neuletakin (lempivärini jo pitkään), mutta halusin myös jonkun simppelin kuvion neuleeseen. Neulon takkia tasossa, joten pidin kuvion todellakin helppona, sillä itse inhoan tasossa kuviointia, nurjat kierrokset tuntuvat kestävän ikuisuuden. Takista on jo valmiina takaosa ja toinen etupuolista, joten uskoisin tämän valmistuvan sopivasti syyskuun sateisiin. Olen neulonut tätä ihan hissukseen, silloin tällöin. Nytpä taidankin ottaa kupin teetä ja jatkaa neulomista! 

keskiviikko 10. elokuuta 2016

KonMari: Osa 1



Kuten moni muu, minäkin olen lukenut Marie Kondon menestysteoksen KonMari: The Life-changing Macig of Tidying. Löysin kirjan kotimatkalla töistä, nimi oli tuttu koska niin moni sisustusblogi (ja oma äitini) oli puhunut siitä, joten päätin napata kirjan iltaluettavaksi. No, ei siinä mennyt kuin kaksi iltaa ja teos oli koluttu kannesta kanteen, ja nyt luen toista osaa: Spark Joy!



Koen olevani kohtalaisen epäsiisti ihminen. En tietenkään sotke tahallani, mutta aina kun olen saanut huoneeni järjestykseen, menee siinä vain muutama päivä että vaatteet ovat lattialla ja pöytä täynnä papereita. Kiireinen elämä ei tunnu antavan tilaa siivoamiselle, tai ainakin näin luulin ennen kirjan lukemista.



Marie Kondon kirjoitustyyli ja tapa selittää näkemyksensä on jotenkin niin lähestyttävä ja järkeenkäypä, että kirjan luettuani olin vakuuttunut että pystyn itsekin olemaan järjestelmällinen ja siisti ihminen. Kondon mukaan siisteyden ylläpitämiseen tarvitaankin vain kaksi asiaa: tavaran ottaminen käyttöön ja palauttaminen omalle paikalleen käytön jälkeen. Niin simppeliä, mutta toimivaa.



En omista paljoa, ja elintilani ovat hyvin pienet. Minulla on käytössä oma huone, jonka olen jakanut olohuoneeseen, sänkyyn ja työtilaan, sekä vaaterekkiin. Tämä yhdistelmä pienessä tilassa on tuntunut hyvin ahtaalta ja epäjärjestys ottaa niskaotteen tilasta helposti. Nyt olen kuitenkin siivoamisen jälkeen onnistunut pitämään huoneen tip top, eli jo toinen viikko siistiä järjestystä meneillään!



Suurin ongelmani siivouksen kanssa Islannissa asuessani on ollut yksinkertaisesti se, etten ole pitänyt miltä huoneeni näyttää. Ulkomaille muuttaessa en tietenkään tuonut paljoa tavaraa mukanani, ja ensimmäinen vuosi meni 8 neliömetrin opiskelija-asunnon huoneessa, joten ei siinä paljon sisustamista voinut harrastaa. Nyt olen kuitenkin vapaammin tehnyt elintilastani oman näköiseni, ja suurimman osan huonekaluista olenkin saanut ilmaiseksi facebookista. Islannin roskalava-ryhmät ovat hyvin aktiivisia ja sieltä löytää välillä oikeita aarteita, kuten tuo tämänhetkinen työpöytäni.



Kaiken kaikkiaan olen nyt hyvin tyytyväinen huoneeseeni, ja tavaran vähennyttyä sitä on myös mielekästä pitää yllä. Pienensin vaatekaappiani reilulla kädellä, kaksi isoa säkillistä meni kirpparille ja kaikki mikä ei mennyt kaupaksi lähti suoraan Punaiselle Ristille. Turhien ja iloa tuottamattomien tavaroiden pois heittäminen oli hyvin vapauttava tunne – se syyllisyyden tunne kun katsoo käyttämätöntä vaatekappaletta on nyt täysin poissa, sillä rakastan kaikkea vaatekaapissani ja käytän vaatteitani aktiivisesti.



Ainoa ongelma mikä henkilökohtaisesti haittaa omaa sisustajan silmääni on johdot. Niitä on niin paljon ja ne pyörivät kaikkialla jaloissa! Yritin viedä osan johdoista seiniä pitkin teipin avulla, mutta kaikki eivät toimi niinkään. Tuohon television ja sohvan väliin aion myös virkata maton, sillä se suorastaan huutaa jotain pehmeää jalkojen alle!



Sain myös viimeinkin kaikki lankani ja keskeneräiset käsityöt kuriin: langat ovat siististi valkoisissa laatikoissa television alla sekä korissa siinä vieressä, ja tämän hetkinen neuletyö menee ikean jalkarahiin aina kun se ei ole tekeillä. Kyllä nyt kelpaa neuloa! :)

Esittelen myöhemmissä postauksissa myös siististi viikatun vaatekaappini ja muut osat taloa, jahka olen saanut kaiken ylimääräisen tavaran kuskattua kierrätykseen.


Kuulumisia

Tässä on ehtinyt vierähtää melkein vuosi siitä kun viimeksi blogiin kirjoittelin. Paljon on ehtinyt tapahtua, niin koulun, työn kuin vapaa-ajan saralla, myös käsityöt ovat pysyneet aktiivisena kaiken tämän hässäkän keskellä. Miksi ei sitten ole tullut postattua kuvia valmiista villapaidoista, uusista projekteista ja reissuista tien päältä? Vastaus on yksinkertainen: ei ole inspiroinut. Olen pitänyt tätä blogia hyvin kevyellä ajatuksella: kirjoittelen silloin kun huvittaa. Ja nyt on alkanut taas huvittaa, joten katsotaan mitä tässä saa aikaiseksi!



Koulun toinen vuosi vierähti kuin silmänräpäyksessä. Projekteja tuli ja meni, osa stressaavampia ja osa rennompia. Meillä oli myös viimein kuvitus-kurssi, josta nautin kyllä täysin rinnoin – harvoin olen näin antaumuksella paneutunut kouluhommiin!



Syksy ja talvi olivat kylmiä ja sateisia, mikä inspiroi omalla tavallaan ottamaan neuletyön esille tiheään tahtiin. Valmiita paitoja talven aikana taisi tulla noin kolme, ja keväällä myös pari. Harmi vain että olen niin huono kuvaamaan tilaustöitä!



Uuden vuoden jälkeen kuvioihin tuli myös eräs parrakas mieshenkilö, jonka kanssa ollaan nyt seurusteltu yli puoli vuotta. Yhdessä ollaan myös matkusteltu hieman Islannin maaseudulla ja syksyllä meitä kutsuu Lontoo!



Ehkä suurin syy miksi bloggaus alkoi taas kiinnostamaan oli kuitenkin uudet tuulet elämässä. Koulussa alkaa viimeinen lukukausi ja kandin tekeminen, työelämässä olen hyvässä paikassa koska työskentelen parhaassa työympäristössä huippujen työkavereiden kanssa ja myyn tuotteita joista oikeasti pidän (Lunni-kauppa on vaihtunut design- ja käsityökauppaan), meneillään on yksi kiva kuvitusprojekti kirjaa varten ja poikakaverin kanssa on parikin ulkomaanmatkaa edessä päin. Puhumattakaan kaikista niistä käsityöprojekteista joita minulla on tekeillä tai suunnitteilla. Palataan siis pian asiaan! :)

maanantai 31. elokuuta 2015

Loki

Taas olisi valmista villapaitaa esiteltävänä! Tämän mallin nimi on Loki, ohje löytyy uusimmasta Lopi-lehdestä, ostin pelkästään tämän paidan ohjeen käsityöliikkeestä (Handknitting association of Iceland jos jotakuta kiinnostaa). Tämä oli hauska neuloa, kuvio oli hieman perinteisistä malleista poikkeava, sanoisin jopa moderni! Myös paidassa käytetyt langat olivat jänniä: tuo pääväri on oikeasti aika vihertävä, mutta tietyssä valossa se näyttää vain harmaalta. Graafista suunnittelijaa miellyttää tuo simppeli kuvio, saatampa tehdä kyseisen paidan itsellenikin joku päivä! Tällä kertaa se lähti suomalaiselle kaverille joka muuttaa pian pois Islannista, kyllä tuolla luulisi pärjäävän Suomen kylmässä talvessa.

perjantai 14. elokuuta 2015

Þjóðhátið 2015


Kunnon kuvaspämmi festareilta, mutta antaa nyt mennä kun oli vaikea valikoida kuvia! Heinä-elokuun vaihteessa menimme Þjóðhátið-festareille Vestmannaeyjalla, festarit järjestettiin saarella sijaitsevassa laaksossa ja keräsi arviolta noin 16 000 kävijää viikonlopun aikana (mikä kuulostaa vähältä, mutta saaren pienen koon vuoksi väkimäärä tuntui huikealta). Lähdimme festareille kämppikseni ja amerikkalaisen kaverini kanssa, mutta telttakuntaamme kuului yhteensä parhaimmillaan kymmenen tyttöä. Þjóðhátið-festarilla on jo yli satavuotinen historia, ja se onkin suurin Islannissa järjestettävä vuosittainen tapahtuma. Viikonlopun aikana soitti useita bändejä, mutta suurin vetonaula on joka vuosi sunnuntai-iltana järjestettävä yhtieslaulu: keskiyöllä koko laakso valaistaan soihduilla samalla kun koko laakson väki laulaa yhteislauluna festari-lauluja (joka vuodelle on sävelletty oma laulunsa). Olimme etukäteen opetelleet muutamat laulut ulkoa, mutta onneksi yhteislaulussa oli myös sanat isolla ruudulla, niin ei tarvinut ulkomaalaisena hävetä ettei osannut sanoja! :) Joka ilta musiikkia ja tekemistä riitti kirjaimellisesti auringonnousuun saakka, itse annoin periksi väsymykselle aamulla kuudelta, mutta kuulin vielä teltasta että päälava raikasi ainakin seitsemään asti. Hieman erilainen meininki kuin Suomessa! Kerta kaikkiaan henkeäsalpaava kokemus, haluan ehdottomasti lähteä joku vuosi uudestaan. Moni kaverini on sanonut että tämä on ehdottomasti yksi asia mikä pitää tehdä Islannissa asuessa, mutta en tiedä miten sen voi jättää vain yhteen kertaan, pakkohan tuonne on lähteä uudestaan.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Tour de Hafnafjördur

Kesä Islannissa on ollut täynnä turisteja, töitä, töitä, turisteja ja hieman lisää töitä. Aloitin maaliskuussa työt turistikaupassa ja kesäsesonki on todellakin ollut yhtä hullu kuin minulle jo työsuhteen alussa luvattiin: Reykjavikin väkiluku on käytännössä tuplaantunut kesäkuun aikana. Viime viikolla kuitenkin sain pienen tauon kaupunkielämään, kun luokkakaverini vei minut kiertoajelulle Hafnafjörduriin, Reykjavikin lähellä sijaitsevaan kaupunkiin, joka on kaverini mukaan hyvin aliarvostettu. Kierroksen jälkeen voin kyllä suositella Hafnafjörduria sekä söpön keskustan puolesta että ympäröivien maisemien! Oli todella virkistävää päästä hieman Reykjavikin ulkopuolelle ja luontoon, ehdimme noin viiden tunnin aikana nähdä sekä hevosia, sammalkenttiä, kuumia lähteitä, vuoria ja järviä. Turistiopas oli mitä erinomaisin ja sää harvinaisen lämmin! Ensimmäinen kerta kesällä kun ei tarvinut vetää legginssejä (ainakaan heti aamusta) mekon alle. :)