Kuten moni muu, minäkin olen lukenut Marie Kondon menestysteoksen KonMari: The Life-changing Macig of Tidying. Löysin kirjan kotimatkalla töistä, nimi oli tuttu koska niin moni sisustusblogi (ja oma äitini) oli puhunut siitä, joten päätin napata kirjan iltaluettavaksi. No, ei siinä mennyt kuin kaksi iltaa ja teos oli koluttu kannesta kanteen, ja nyt luen toista osaa: Spark Joy!
Koen olevani kohtalaisen epäsiisti ihminen. En tietenkään sotke tahallani, mutta aina kun olen saanut huoneeni järjestykseen, menee siinä vain muutama päivä että vaatteet ovat lattialla ja pöytä täynnä papereita. Kiireinen elämä ei tunnu antavan tilaa siivoamiselle, tai ainakin näin luulin ennen kirjan lukemista.
Marie Kondon kirjoitustyyli ja tapa selittää näkemyksensä on jotenkin niin lähestyttävä ja järkeenkäypä, että kirjan luettuani olin vakuuttunut että pystyn itsekin olemaan järjestelmällinen ja siisti ihminen. Kondon mukaan siisteyden ylläpitämiseen tarvitaankin vain kaksi asiaa: tavaran ottaminen käyttöön ja palauttaminen omalle paikalleen käytön jälkeen. Niin simppeliä, mutta toimivaa.
En omista paljoa, ja elintilani ovat hyvin pienet. Minulla on käytössä oma huone, jonka olen jakanut olohuoneeseen, sänkyyn ja työtilaan, sekä vaaterekkiin. Tämä yhdistelmä pienessä tilassa on tuntunut hyvin ahtaalta ja epäjärjestys ottaa niskaotteen tilasta helposti. Nyt olen kuitenkin siivoamisen jälkeen onnistunut pitämään huoneen tip top, eli jo toinen viikko siistiä järjestystä meneillään!
Suurin ongelmani siivouksen kanssa Islannissa asuessani on ollut yksinkertaisesti se, etten ole pitänyt miltä huoneeni näyttää. Ulkomaille muuttaessa en tietenkään tuonut paljoa tavaraa mukanani, ja ensimmäinen vuosi meni 8 neliömetrin opiskelija-asunnon huoneessa, joten ei siinä paljon sisustamista voinut harrastaa. Nyt olen kuitenkin vapaammin tehnyt elintilastani oman näköiseni, ja suurimman osan huonekaluista olenkin saanut ilmaiseksi facebookista. Islannin roskalava-ryhmät ovat hyvin aktiivisia ja sieltä löytää välillä oikeita aarteita, kuten tuo tämänhetkinen työpöytäni.
Kaiken kaikkiaan olen nyt hyvin tyytyväinen huoneeseeni, ja tavaran vähennyttyä sitä on myös mielekästä pitää yllä. Pienensin vaatekaappiani reilulla kädellä, kaksi isoa säkillistä meni kirpparille ja kaikki mikä ei mennyt kaupaksi lähti suoraan Punaiselle Ristille. Turhien ja iloa tuottamattomien tavaroiden pois heittäminen oli hyvin vapauttava tunne – se syyllisyyden tunne kun katsoo käyttämätöntä vaatekappaletta on nyt täysin poissa, sillä rakastan kaikkea vaatekaapissani ja käytän vaatteitani aktiivisesti.
Ainoa ongelma mikä henkilökohtaisesti haittaa omaa sisustajan silmääni on johdot. Niitä on niin paljon ja ne pyörivät kaikkialla jaloissa! Yritin viedä osan johdoista seiniä pitkin teipin avulla, mutta kaikki eivät toimi niinkään. Tuohon television ja sohvan väliin aion myös virkata maton, sillä se suorastaan huutaa jotain pehmeää jalkojen alle!
Sain myös viimeinkin kaikki lankani ja keskeneräiset käsityöt kuriin: langat ovat siististi valkoisissa laatikoissa television alla sekä korissa siinä vieressä, ja tämän hetkinen neuletyö menee ikean jalkarahiin aina kun se ei ole tekeillä. Kyllä nyt kelpaa neuloa! :)
Esittelen myöhemmissä postauksissa myös siististi viikatun vaatekaappini ja muut osat taloa, jahka olen saanut kaiken ylimääräisen tavaran kuskattua kierrätykseen.
