Þjóðhátið 2015

Kunnon kuvaspämmi festareilta, mutta antaa nyt mennä kun oli vaikea valikoida kuvia! Heinä-elokuun vaihteessa menimme Þjóðhátið-festareille Vestmannaeyjalla, festarit järjestettiin saarella sijaitsevassa laaksossa ja keräsi arviolta noin 16 000 kävijää viikonlopun aikana (mikä kuulostaa vähältä, mutta saaren pienen koon vuoksi väkimäärä tuntui huikealta). Lähdimme festareille kämppikseni ja amerikkalaisen kaverini kanssa, mutta telttakuntaamme kuului yhteensä parhaimmillaan kymmenen tyttöä. Þjóðhátið-festarilla on jo yli satavuotinen historia, ja se onkin suurin Islannissa järjestettävä vuosittainen tapahtuma. Viikonlopun aikana soitti useita bändejä, mutta suurin vetonaula on joka vuosi sunnuntai-iltana järjestettävä yhtieslaulu: keskiyöllä koko laakso valaistaan soihduilla samalla kun koko laakson väki laulaa yhteislauluna festari-lauluja (joka vuodelle on sävelletty oma laulunsa). Olimme etukäteen opetelleet muutamat laulut ulkoa, mutta onneksi yhteislaulussa oli myös sanat isolla ruudulla, niin ei tarvinut ulkomaalaisena hävetä ettei osannut sanoja! :) Joka ilta musiikkia ja tekemistä riitti kirjaimellisesti auringonnousuun saakka, itse annoin periksi väsymykselle aamulla kuudelta, mutta kuulin vielä teltasta että päälava raikasi ainakin seitsemään asti. Hieman erilainen meininki kuin Suomessa! Kerta kaikkiaan henkeäsalpaava kokemus, haluan ehdottomasti lähteä joku vuosi uudestaan. Moni kaverini on sanonut että tämä on ehdottomasti yksi asia mikä pitää tehdä Islannissa asuessa, mutta en tiedä miten sen voi jättää vain yhteen kertaan, pakkohan tuonne on lähteä uudestaan.

Tour de Hafnafjördur

Kesä Islannissa on ollut täynnä turisteja, töitä, töitä, turisteja ja hieman lisää töitä. Aloitin maaliskuussa työt turistikaupassa ja kesäsesonki on todellakin ollut yhtä hullu kuin minulle jo työsuhteen alussa luvattiin: Reykjavikin väkiluku on käytännössä tuplaantunut kesäkuun aikana. Viime viikolla kuitenkin sain pienen tauon kaupunkielämään, kun luokkakaverini vei minut kiertoajelulle Hafnafjörduriin, Reykjavikin lähellä sijaitsevaan kaupunkiin, joka on kaverini mukaan hyvin aliarvostettu. Kierroksen jälkeen voin kyllä suositella Hafnafjörduria sekä söpön keskustan puolesta että ympäröivien maisemien! Oli todella virkistävää päästä hieman Reykjavikin ulkopuolelle ja luontoon, ehdimme noin viiden tunnin aikana nähdä sekä hevosia, sammalkenttiä, kuumia lähteitä, vuoria ja järviä. Turistiopas oli mitä erinomaisin ja sää harvinaisen lämmin! Ensimmäinen kerta kesällä kun ei tarvinut vetää legginssejä (ainakaan heti aamusta) mekon alle. :)

Minun peysat

Kyllä näitä villapaitoja onkin alkanut kertyä... ja lisää on tulossa! Tässä kaikki tämänhetkiset lopapeysani, luokiteltu ryhmiin "aidot" ja "feikit". Olisin tietysti voinut myös kuvata luokissa "itse tehdyt" ja "ostetut", mutta mielestäni materiaaliero on se suurin tekijä. 

Kaksi ensimmäistä paitaa on ns. feikkejä islantilaisia villapaitoja: oranssin olen neulonut itse kyllä oikeiden ohjeiden mukaan, mutta lankana on toiminut seiskaveikka (hih). Ruskean olen ostanut H&M:ltä ja sen materiaali on ihan 100% akryyliä. :D 

Kaksi viimeistä paitaa ovat aidosta islantilaisesta villasta tehtyjä, molemmat käsitöitä ja islannissa valmistetut. Vihreä neuletakki kuului mummilleni, hän osti sen Islannista kun kävi vierailemassa meidän täällä asuessa. Sain villatakin mummilta kun muutin tänne, sopii kuin nakutettu islannin keleihin! Olen jo korkannut sen tälle kevättä huitaisemalla sen päälle aina lähikauppaan kipittäessäni... :) Harmaa paita taas on uusin lisä peysa-perheeseeni, neuloin sen joskus helmikuussa (meni tasan kuukausi tehdä!) ja olen korviani myöten rakastunut siihen! Lankana Léttlopi, ja huh että tuntui ettei se valmistuisi ikinä: aikaisemmat paidat olen tehnyt Álafosslopista, mikä on melkein kaksinkerroin paksumpaa! Mutta ihana on. Minulla näyttäisi olevan joku syndrooma tehdä liian pitkiä näistä paidoista, molemmat itse tekemäni ulottuvat pepun yli... :D No, eipä tuo haittaa.

Bonuksena vielä tuossa joku aika sitten valmistunut tilauspaita, jonka tekemisessä teinkin neulomisennätykseni: kaksi viikkoa meni aloittamisesta viimeistelyyn! Neuloin kuin mielipuoli (vaikka paita olikin koossa S...)

Suomiviikko ja hervoton tuuli

Viimeiset seitsemän päivää on ollut täynnä toimintaa, ystäviä, tuulta, hyvää ruokaa, lisää tuulta ja paljon suomenkieltä! Nimittäin minulla oli ilo esitellä ihanaa opiskelukaupunkiani kolmelle ystävälleni jotka tulivat viikoksi Reykjavikiin. Kävin käytännössä kotona vain nukkumassa ja suihkussa, vietimme muun ajan tien päällä, kaupungilla tai tyttöjen vuokraamassa ihanassa yksiössä ihan Reykjavikin ydinkeskustassa. Viikko oli yhtä aikaa todella virkistävä ja todella kuluttava: ihanaa puhua suomea ja nauttia rakkaitten ystävien seurasta, mutta olihan se meno aika nopeatempoista, kyllä nyt saa nukkua koko viikonlopun tekemättä yhtään mitään aktiivista!

Kävimme läpi kaikki, mitä nyt Islannissa pitää ensikertalaisen nähdä: Kultainen kierros, Blue Lagoon, Harpa, uimahallit, ja paljon, paljon kauppoja! Otimme kuitenkin aikataulut suhteellisen rennosti, aamuisin sai nukkua sopivan pitkään ja iltaisin kukuttiin vähän pidempään. Islanti osasi kyllä pistää sekä parastaan että pahintaan: sää suosi meitä kaupunkipäivänä ja road trip-päivänä erinomaisesti, mutta muina päivinä satoi lunta ja räntää ja tuuli niin että ei meinannut pystyssä pysyä! Hauska nähdä suomalaisten reaktio kovaan tuuleen, itse on siihen jo tottunut sen verran ettei herkästä hätkähdä, mutta kavereilta pääsi ärräpää jos toinenkin tuulta vasten taistellessa. :D

Automatka Geysirille, Þinvellirille ja Gullfossin putouksille oli aivan uudenlainen kokemus itsellenikin: en ollut aikaisemmin käynyt kierrosta talvella! Ja ai että oli kaunis ilma (lukuunottamatta jäätävää tuulta)! Taivas oli kuin maalauksista, ja takaisin ajellessamme vuoren yli hävisi tie kokonaan, kun tuuli toi vuorenrinteiltä lunta. Näytti aivan kuin olisimme ajelleet pilvien päällä! Hieman kuumotti välillä. :)

Käsityöihmisten luvattu maa

Olen sanonut sen tuhat kertaa, ja sanon vielä kerran varmuudeski, jos joku ei tiennyt: rakastan islantilaisia neuleita! Rakastan käyttää niitä, mutta vielä enemmän rakastan tehdä niitä: neulemalli on nopea ja helppo, mutta kuvioinnit tuovat neulomiseen sopivaa haastavuutta. Ja vielä hauskemmaksi tämän harrastuksen tekee se, että kaikki muutkin neulovat niitä! 

Islantilaiset neulovat bussissa, kahviloissa, baarissa ja luennoilla: jos paikassa voi istua, siellä voi myös neuloa. Itsekin uskaltauduin viime viikolla ensimmäistä kertaa ottamaan neuletyön luentosaliin mukaan, kun meidän koulun muotisuunnittelija-oppilailla oli neulekurssi meneillään: salissa oli n. 15 oppilaan rivi jossa kaikilla oli joku neuletyö esillä! Neulominen ei ole pelkästään mummojen omaava taito, vaan myös nuoret osaavat jo tehdä omia villapaitojaan (vaikka kuulemma mummoloista ne useimmat paidat ovat siltikin peräisin). 

Islantilaisille villapaidoille on suuri kysyntä turistien puolesta, joten monet opiskelijat neulovat vapaa-ajallaan paitoja ja myyvät ne turistiliikkeisiin kauppatavaraksi. Liikkeitten laatutaso vain on niin korkea, että aina pitää myös varautua siihen, ettei paitoja hyväksytä: jos paita ei ole millilleen oikeaa kokoa ja laatuluokkaa, palautetaan se tekijälle. Kuulin eräältä ystävältäni, että hänen tuttavansa oli vienyt kauppaan kuusi villapaitaa, joista vain yksi kelpuutettiin myyntiin! Näitä "toisen luokan" paitoja näkeekin sitten myytävissä Reykjavikin suurimmassa kirpputorissa, Kolaportiðissa. Laadultaan nämäkin paidat ovat oikein hyviä, mutta koot ovat vaihtelevia. Kävin tänään kiertelemässä kirpputorilla kameran kanssa hakemassa inspiraatiota seuraaviin neuleprojekteihini, ja onhan nuita malleja ihan huikea määrä. Jokainen paita on toinen toistaan ihanampi!

Tällä hetkellä minulla on puikoilla itselleni tuleva villapaita Léttlopi-langasta, eli siitä ohkasemmasta lopi-langasta. Valmiina ovat jo hihat ja keskiosa, joten pääsen tekemään kaarroketta seuraavaksi, jippii!